4 # 2013
 
edellinen  sivu 4 / 17  seuraava
etusivu & sisältö     arkisto     palaute    

Uudet kasvot

Kurkistus toiselle puolelle

Reeta Rossi ja Noora Oja sukelsivat opiskelijan maailmasta työelämän pyörteisiin.

Noora Oja, 23 | toimittajaharjoittelija, Oamkin Viestintäpalvelut | Motto: Elämän parhaat motot lasten suusta kuultuna: "Minusta on mukava pukeutua kettupukuun. Elämä on liian lyhyt pitää tavallisia vaatteita."

Reeta Rossi, 22 | graafikkoharjoittelija, Oamkin Viestintäpalvelut | Motto: "Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä."

Toisinaan vastaus löytyy lähempää kuin osaa arvata. Näin kävi Nooralle ja Reetalle, jotka molemmat etsivät koulutukseensa kuuluvaa harjoittelupaikkaa. Reeta oli juuri palannut vaihdosta eikä hänellä ollut aavistustakaan, mihin hakisi harjoitteluun. Onneksi opiskelukaveri kertoi kokemuksistaan Oamkin Viestintäpalveluissa eli Vipissä. Niin hän haki ja pääsi graafikkoharjoittelijaksi. Myös Noora löysi itsensä Vipistä.

"En halunnut paikallislehteen toimittajaharjoittelijaksi, joten olin innoissani päästessäni tänne. Harjoitteluni kestää yhteensä viisi kuukautta. On ollut mahtavaa, miten monipuolisia asioita olen päässyt tekemään", Noora kertoo.

Molemmat tytöt ovat erittäin tyytyväisiä siihen, miten hyvin heidät on otettu Vipissä vastaan. He kehuvat kohtelua, joka on ollut tasavertaista ja yhteishenkeä, joka on tukeva.

Niin Noora kuin Reeta ovat kotoisin Oulusta. Vapaa-ajallaan Reeta jumppaa ja katsoo paljon elokuvia. Noora soittaa pianoa sekä ulkoilee ja retkeilee. Alalle molemmat ovat päätyneet vähän vahingossa.

"En ollut yhtään ajatellut, että haluan toimittajaksi, vaan tarkoitus oli lähteä opiskelemaan suomea, musiikkihistoriaa tai kirjallisuutta. Sitten löysin Oamkin viestinnän koulutusohjelman ja halusinkin sinne", Noora sanoo.

Reeta komppaa.

"Minullakin se meni niin, että silmät verellä luin psykologiaa ja olin jo henkisesti valmistautunut aloittamaan psykologian opinnot Jyväskylässä, mutta en sitten päässytkään sisään. Kävin Oamkin kuvallisen viestinnän valintakokeissa, koska isä suositteli hakemaan - osasinhan piirtää. Kävin sitten piirtelemässä ja pääsin sisälle. En voinut kieltäytyäkään opiskelupaikasta, kun en edes tiennyt, mitä "kuvallinen viestintä" tarkoittaa, kun aloitin. Sille tielle jämähdin."

Nyt, kun viimeinen opiskeluvuosi on käynnissä, on käsitys tulevasta ammatista selkiytynyt.

"Oli hiukan yllätys, miten hyvin työelämä vastaa sitä kaikkea, mitä olemme opiskelleet. Olen pitänyt käytännön työstä ja tekemällä olen päässyt myös alkujännityksestä. Minähän osaan nämä asiat", Reeta naurahtaa.

"Olen iloinen siitä, miten monipuolisesti olen päässyt tekemään tekstisuunnittelua. Aluksi tietysti jännitin, että osaanko mitään. Huomasin pian, että tiedän oikeasti, miten jokin asia tehdään", Noora jatkaa.

Keväällä häämöttävää valmistumista tytöt odottavat osittain jännittyneinä. Opiskelusta työelämään siirtyminen on kuitenkin suuri muutos.

"Toivon, ettei minun tarvitsisi perustaa yritystä, vaan pääsisin johonkin työntekijäksi. Olen nimittäin seurannut opiskelutoverin vaiheita yrityksen parissa, ja se tuntuu niin monimutkaiselta", Reeta miettii.

"En ole oikein uskaltanut vielä ajatella niin pitkälle. Kyllähän se vähän pelottaa, kun ajattelen, että nyt en enää ole opiskelija", Noora pohtii.

Teksti: Saara Kärki
Kuva: Teija Soini


edellinen sivu
seuraava sivu
sivun alkuun