4 # 2013
 
edellinen  sivu 3 / 17  seuraava
etusivu & sisältö     arkisto     palaute    

Pidä huolta

Jokainen, joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa. Tutun laulun sanoma tuntuu pitävän paikkansa ainakin osekkilaisten keskuudessa. Toisista välittäminen pienten arkipäiväisten sanojen ja tekojen kautta ei ole heille vierasta, ja saatu apu lämmittää jokaisen mieltä. Pienillä teoilla voi olla iso vaikutus siihen, että meillä jokaisella on turvallista elää.

Kuva: Shutterstock


1. Koetko olosi turvalliseksi työ- tai opiskelupaikassasi?

2. Millä tavoin itse välität muista ja näytät sen?

3. Onko välittämisen kulttuuri mielestäsi muuttunut?

4. Millä tavalla olet auttanut toista. Oletko itse saanut apua?


Jarmo Paloniemi Kuntayhtymän johtaja, Osekk

1. Kyllä, hyvä työilmapiiri ja tutut työkaverit saavat sen aikaan. Huolimatta puukotustapauksesta Myllytullissa, pelolle ei pidä antaa sijaa. Yhdessä toisia tukien olemme vahvoja.

2. Työssäni on tärkeää kohdella ihmisiä tasapuolisesti. Esimerkiksi tervehtiminen, oven avaaminen ja positiivinen kannustus kuuluvat tyyliini. Tehtäväni on myös puuttua epäasialliseen käytökseen, jota ei pidä suvaita. Meidän kaikkien tehtävänämme on katkaista kiusaaminen sellaista havaitessamme.

3. Sosiaalinen media on luonut hyviä käyttäytymismalleja, ja ihmiset antavat siellä paljon positiivista palautetta. Pääsääntöisesti perinteisetkin käytöstavat ovat kunniassa ja käytössä. Varjopuoli lienee se, että erilaiset mobiililaitteet häiritsevät esimerkiksi ruokailutilanteita.

4. Autoin viimeksi kuntosalin säilytyslokeron avaimen hukannutta miestä, ja avain löytyi! Olen saanut usein tuntemattomilta apua esimerkiksi laukun kannossa tai autoiluun liittyvissä tilanteissa. Apu ilahduttaa aina.


Pentti Hanhela Yliopettaja, Oamk, Ammatillinen opettajakorkeakoulu

1. Kyllä. Suomi, Oulu ja työpaikkani ovat perusturvallisia. Viimeaikainen kauhea tapahtuma tuli lähelle, mutta sellainen on periaatteessa harvinaista. Pelkäämällä riski ei katoa, vaan siihen pitää varautua ja pyrkiä torjumaan sen mahdollisuus.

2. Eiköhän meistä useimmat pyri olemaan yhteisön hyödyllisiä jäseniä ja kohtelemaan kaikkia, kuten toivoo muiden kohtelevan itseään.

3. Ei erityisemmin. Mediassa ja verkoissa kuohuu usein aivan tyhjän päiten. Aina löytyy surullisia ja kauheita tapauksia, mutta en usko, että esimerkiksi tarkoituksellinen pahuus olisi lisääntynyt.

4. Avaan kerrostaloni raskasta ulkoovea usein tutuille ja tuntemattomille rollaattoreiden ja vaunujen kanssa kulkeville. Työyhteisöni kulttuurina on yhdessä tekeminen sekä tietojen ja taitojen jakaminen. Kaikki auttavat kaikkia, ja olen saanut aina runsaasti apua. Arvostan sitä suuresti.


Ronja Putaala Audiovisuaalisen viestinnän opiskelija, OSAO, Pikisaaren yksikkö

1. Kyllä. Opiskeluympäristö on rauhallinen ja kauempana keskustan hälinästä, mikä lisää turvallisuuden tunnetta. Ympärillä on myös mukavia ihmisiä, joiden kanssa tulee toimeen.

2. Tuntemattomille annan mahdollisuuden ottaa välittämistäni vastaan olemalla kohtelias ja kuuntelemalla heitä. Tutuille kerron heidän olevan tärkeitä ja pidän heidät lähelläni.

3. Tekniikan lisääntyminen on sekä lisännyt että vähentänyt välittämistä. Sen avulla saamme enemmän tietoa ihmisistä ja asioista, jotka kaipaavat huomiota, ja ehkä se saa meidät välittämään muista. Kuitenkin samaan aikaan media syö aikaamme, jolloin lähellä olevan ihmisen huomiointi jää vähemmälle.

4. Autoin kaupassa naista, joka kysyi villalangalle oikean kokoista virkkuukoukkua. Samana päivänä ostin myös Roosa-nauhan sekä päästin jonossa ihmisen edelleni. Pienet teot piristävät ja auttavat. Kun saan itse apua, otan sen kiitollisena vastaan.


Saija Niemelä-Pentti, Rehtori, OSAO

1. Kyllä, meillä on välittävä ilmapiiri työpaikalla.

2. Pyrin huomioimaan ihmiset olemalla ystävällinen. Esimiehenä pyrin olemaan sellainen, jonka puoleen voi kääntyä. Vaikka kaikissa asioissa ei voi auttaa, niin aina voi kuunnella. Harmittaa, etten voi olla niin paljon tavoitettavissa kuin haluaisin.

3. Minulla on ollut onni olla työyhteisöissä, joissa kaverista on pidetty huolta. Siksi en koe, että välittämisen kulttuuri olisi juuri muuttunut. Yhteisöllisyyttä voi lisätä yhteisen tekemisen avulla. Esimerkiksi meillä on käynnissä liikuntakampanja, joka osaltaan luo yhteisöllisyyttä.

4. Tarjosin noin 90-vuotiaalle miehelle autokyydin kaupalta kotiin, sillä kova lumisade vaikeutti kulkemista. Minulle itselleni tulee hyvä mieli esimerkiksi siitä, kun joku pitää minulle oven auki ja hymyilee. Pyrin itsekin tekemään muille samoin.


Katariina Pitkänen, Oppilaitospastori, Oulun seurakuntayhtymä

1. Kyllä. Siihen vaikuttaa se, että tunnen ihmiset ja tilat, mutta merkittävin vaikutus on sisäisellä mielenrauhallani.

2. Osoitan välittäväni toisista ihmisistä kuuntelemalla ja katsomalla heitä aktiivisesti. Se saa ihmiset tuntemaan, että heistä välitetään.

3. Lisääntyvä kaupungistuminen aiheuttaa samalla vähän eriytyneisyyttä. Työ- ja opiskeluyhteisöt ovat aiempaa suurempia, ja ihmisiä voi pelottaa toisten suhtautuminen heihin, jolloin ei osata välttämättä olla aidosti oma itsensä. Suhtautumalla muihin niin, että jokainen on ainutlaatuinen ja hieno, lisää välittämistä.

4. Viimeksi autoin lasta, joka oli eksynyt isästään isossa marketissa. Menin lapsen kanssa infoon, ja odotin niin kauan, kunnes isä löytyi kuulutuksen avulla. Minuakin on autettu monta kertaa eri tilanteissa. Avun saaminen voi ensin hämmentää, mutta sitten se herättää syvää kiitollisuutta. Jokainen ansaitsee kokea sen tunteen.

Teksti: Anne Aho
Henkilökuvat: Jussi Tuokkola

Kiitos

"Olen niitä jukuripäitä, jotka haluavat pärjätä mieluusti omin avuin ja pyydän apua vasta, kun on pakko. Kerran tallireissulla pysäköin autoni nurmikolle, kun parkkipaikalla ei ollut tilaa. Kotiin lähtiessäni peltiratsuni ei inahtanutkaan, vaikka kuinka kaasutin. Nurmikko olikin petollisen pehmeä, ja autoni eturenkaat kaivoivat peruutusyrityksissäni syvän kuopan. Tajusin olevani tukevasti jumissa, ja kasvoni alkoivat punehtua noloudesta. Lopulta nielin turhan ylpeyteni rippeet ja hyppäsin autosta huhuilemaan apua. Käden käänteessä autoani oli pelastamassa kourallinen ihmisiä, jotka sinnikkäästi mutaroiskeista piittaamatta työnsivät autoni irti pinteestä. Kiittelin avusta ja perääni huikattiin vielä, että ajahan varovaisesti. Pyyteetön ja osittain tuntemattomiltakin saatu apu lämmitti sydäntäni. Olin kiitollinen, vaikkakin vähän nolo."

Teksti: Anne Aho

edellinen sivu
seuraava sivu
sivun alkuun