4 # 2013
 
edellinen  sivu 12 / 17  seuraava
etusivu & sisältö     arkisto     palaute    

Tekijänsä näköinen kranssi

Neuvotteluhuoneen pöytä alkaa täyttyä askartelutarvikkeista ja kierrätysmateriaaleista, kun OSAOn Pikisaaren yksikön yksikönjohtaja Seija Lehto, kiinteistöjohtaja Ollipekka Huotari ja Oamkin kestävän kehityksen koordinaattori Outi Virkkula levittelevät kranssinrakennustarpeensa näytille. Osekki on haastanut nämä kolme kestävän kehityksen vastuuhenkilöä askartelemaan kierrätysmateriaaleista ovikranssit.

Huoneeseen tulvahtaa piparintuoksu, kun Ollipekka avaa oman varusterasiansa. "Nyt täytyy kyllä myöntää, ettei tässä ole vanhaa kierrätetty. Lähestyinkin kierrätystä eri kantilta. Teen jotain, mikä on tarkoitus kierrättää jälkeenpäin." Ollipekan tapauksessa jälkeenpäin kierrättäminen tarkoittaa syömistä. Hänellä on mukanaan piparkakkukranssin aihio. Nyt se olisi tarkoitus koristella karkeilla, tomusokerilla ja sokerikuorrutteella. "Tykkään leipoa, ja ajattelin ensin tehdä pullakranssin, mutta se varmasti kuivuisi liian äkkiä", Ollipekka kertoo.

Seijalla taas näyttäisi olevan mitä mielenkiintoisempia tarvikkeita mukanaan - ja kaikki on kerätty työpaikalta Pikisaaren yksiköstä. Pöydällä on puuosaston roskiksesta kaivettuja jämäpuita, vaatetuspuolelta ylijäämätilkkuja, tekstiilistä räkäpäitä eli liian täyteen puolattuja räjähtäneitä puolia ja onpa mukaan tarttunut muutama valokuvakin. "Kyllähän nämä ovat Pikisaaren materiaalit. Korupuoli on vähän heikommin edustettuna, mutta sen verran metallia tässä kranssissa on, että on se korukin matkassa", Seija pohtii.

Outi taas on lähtenyt haasteeseen mukaan hieman klassisemmalla linjalla. "Olen hirveän perinteinen, mitä tulee joulukoristeisiin. Minulla on myös peukalo keskellä kämmentä, ettei mikään modernimpi ehkä onnistuisikaan", Outi sanoo. Aika oikealla paikallaan taitaa Outinkin peukalot olla, niin sujuvasti alkaa kaareva kranssi havuista, puolukanvarvuista ja kuusenkävyistä muotoutua. "Olen aina pitänyt paljon katajasta, joten toivottavasti tästä tulisi vähän katajan tuoksua. Ja tyttönimeltäni olen Mänty, eli siksi tässä on mäntyäkin mukana", Outi naurahtaa.

Niin kuin arvata saattaa, valmiit kranssit ovat aivan erilaisia. Ollipekan piparkakkuluomus on oikea sokeriunelma, Outin kranssi taas näyttää ihanan raikkaalta ja vihreältä ja Seijan taidonnäyte on upean graafinen. "Tämä on hylkytavaran uusiokäyttöä. Rautalankaa lukuun ottamatta kranssin voisi vaikka polttaa. Tästä tuli itse asiassa paljon parempi, mitä odotin. Voisin viedä tämän opettajanhuoneen oveen", Seija mietiskelee. Myös Outi ja Ollipekka ovat tyytyväisiä kättensä jälkiin. Outi pohtii, että voisi ehkä tehdä poikkeuksen ja ripustaa tänä vuonna kranssin tavanomaista aiemmin. Ollipekalla on selkeät suunnitelmat kranssinsa tulevaisuudesta: "Ei kun syömään vain! Tämä on tarkoitettu loppiaisena syötäväksi."

Teksti: Noora Oja
Kuva: Pekka Kallasaari


edellinen sivu
seuraava sivu
sivun alkuun